Elettiin vuotta 2010 talvea, mulla oli jäätävät pahoinvoinnit. Ei käynyt mielessäkään että voisin olla raskaana.. Olin töistä usein poissa kun sängyn ja wc pönttöön nojaaminen vei mehut musta! Pomoni silloin jo tokaisi aina "sähän oot selkeästi raskaana". Se herättikin aina ajatusta entä jos?? Testiä en uskaltanut heti tehdä. Tuli se päivä kun ostimme testin, tein sen aamulla. Suihkussa ollessani hoin koko ajan "etten ole raskaana", raskaustestiä välillä vilkuillen. Ensimmäinen reaktio oli voi paska!! Päivä meni sulatellessa niin minulta kuin mieheltäni.. J:n oli niin vaikea olla mun seurassa silloin :D neuvolakäynti varattiin ja sainkin sitten kiireellisen lähetteen Naistenklinikalle ultraan jotta saatiin varmistus millä taskausviikolla olisin.. Uä:ssä selvisi että olen viikoilla 11+ joten siitä istumalta alkoi äitiyteni tie joka on ollut ihanaa, kamalaa ja erittäin palkitsevaa!
Rv39+2 19.7.11 syntyi esikoispoikani kiireellisen sektion tuloksena. Mitat pojalla olivat 47cm & 3000g. Syy kiireellisen sektioon oli raskausmyrkytykseni sekä käynnistyksen aiheuttama rasittunut sydän pojalla.. Poika oleili ensimmäisen päivän vastasyntyneiden teholla ja minä puolestani koitin toipua sectiosta. Niin vaan päästiin kotiin lopulta ja kaikki oli uutta ja pelottavaa.. Jos palataan tähän päivään niin meillä on erittäin temperamenttinen nuori herra Tobias täällä viihdyttämässä. Joka kovasti harjoittelee puhetta j muutenkin "isojen" poikien juttuja! Ihana poika!<3 päivääkään en vaihtaisi vaikka välillä onkin rankkaa kun tuo tuhmauhmailija ei aina kuuntele mitä hänelle puhutaan! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita lukuunottamatta, niitä riittää!
~tässä hieman kuvamateriaalia kun herra päätti "pussata" patteria, liimausreissu siitä sitten tuli. Nyt on komeat Harry Potter arvet otsassa enään muistona~
2012 kesäkuussa annoimme pikkukakkosen luvan tulla jos on tullakseen..Yllätyimme koska kaikki tapahtui nopeasti, heinäkuussa alkoi uusi odotuksen matka!
Raskaus oli alusta saakka todella rankka, pahoinvoinnit jotka tuntui loppumattomalta, ylimääräiset osastojaksot, ylimääräiset ultrat yms.. Saimme raskaus aikana tietoon että Vauvalla olisi mahdollisesti suolistossa "kupla" jok vaatisi heti leikkauksen, oli myös mahdollista ettei vauva olisi voinut syödä ollenkaan.. Tästä johtuen juoksin joka viikko uä:ssä. Diagnoosi kumottiin kuitenkin toisen lääkärin toimesta.. Tilalle tuli liiallinen lapaivedenmäärä! Huoh.. Käyntejä tuli niin paljon että omistin 2kpl äitiyskortteja ( toinen täynnä ja toinen puolillaan). Pelkotila raskausaikana oli erittäin suuri, lapsen menettäminen kävi useasti mielessäni.. Vihdoin oli viimeinen reissu äippäpolille käynnistykseen, viikkoja oli tuolloin 39+2. Käynnistykseen halusivat koska vauva oli niin isokokoinen ja minulla oli Klexane lääkitys koko raskauden ajan. Käynnistys evättiin koska lääkäri oli vahvasti mieltä että lapsi ei paina 3kg enempää.. Aikaisemmin arvioivat 4.2kg. Osastolla olin muutaman päivän ja sitten käynnistettiin ballongilla.. Supistuksia tuli miten sattui mutt mitään ihmeempää ei tapahtunut. Lääkärin kansa keskusteltaessa sovimme sectio ajan perjantaiksi 5.4 jos ei ole sitä ennen syntynyt.. Perjantai koitti, omavointini oli jo erittäin uupunut sekä rasittunut. Vauvan sydämen sykkeet huitelivat yli 200, stressaantunut . Päädyttiin kiireelliseen sectioon. Vauva syntyi tasan laskettunapäivänä hyväkuntoisena. Heräämössä ollessani tunsin suurta onnellisuutta "pienestä" pojasta, mitat olivat 51cm & 4190g. Halusin kahvia koko sen ajan.. Hoitajan ilme vakavoitui kun puhelin soi ja katsoi minua koko ajan, säikähdin. Pian kaksi hoitajaa tulivat noutamaan minua. Se pelko mitä tunsin sillä hetkellä oli kamalaa, jälleen mieleeni välähti menetys! Näin hoitajien ilmeestä että kaikki ei ollut hyvin... Vastasyntyneiden teholle päästyäni oli huone täynnä lääkäreitä, hoitajia sekä mieheni.. Lääkäri aloitti kertomisen"teidän vauva siirretään TAYSSIIN VTO:lle koska tarvitsee leikkauksen.. Kaikki pimeni, en ymmärtänyt mitään mitä lääkäri puhui kaikki meni ohitseni.. Tuntui että koko maailma meni palasiksi. Vastahan mä sain terveen poikavauvan?!?!
Vauva siirrettiin Tayssiin ja minä jäin Seinäjoelle osastolle.. Soitimme useasti tayssiin ja kyselimme vauvan vointia, onneksemme se oli parempi olosuhteisiin nähden.. Vauvalla todettiin myös Tampereella sydänvika joka tarvitsee korjausleikkauksen tulevaisuudessa. Pääsin itse Tampereelle kovan taistelun jälkeen poikani luokse toipumaan.. Seinäjoki ei millään meinannut tehdä siirtoa että pääsisin lapseni luokse.. Vietimme 2viikkoa Tampereella ja sitten pääsimme vihdoin kotiin! Tampereella jouduimme kuitenkin kontrolleihin kerran viikossa.. Tähän päivään palatessa minulla on täällä 4,5kk vanha Eelis poika joka on maailman iloisin ja rauhallisin vauva.. Ihana kun Saamme vihdoin olla normaalia vauva-aikaa kera ihanan uhmailijan.
Äidinrakkaus on uskomatonta! Tekisin mitä vainpoikieni puolesta!
Tobias & Eelis
~tässä ensimmäisen kerran isoveli näkee pikkuveljensä~
P.s Äiti rakastaa teitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti