Aika juoksee taas liian lujaa!

Pienin muru saavutti huiman seitsemän kuukauden pysäkin. Aika tosiaan juoksee liian nopeasti! :( Onneksi sitä kuitenkin osaa nauttia lapsista vaikka välillä niitäkin huonoja päiviä on! On ne vaan niin ihania! <3

Pikku-herralle puhkesi kauan odotettu ensimmäinen HAMMAS! :) Jeeee!! 

Mulla on nyt usein ajatukset palanneet Eeliksen syntymään! Mua ahdistaa koko asia vieläkin niin paljon, itkuhan tässä tulee! Mä en toivo kenellekään moista, vaikka tiedän että on niitä pahempiakin synnytyskertomuksia..

Mä huomaan menneisyyden edelleenkin vaikuttavan meidän arkeen ja etenkin mun ja Eeliksen siteeseen! Musta on kuoriutunut leijonaemo, onhan siihen kyllä aihettakin! Mutta jotenkin mun olis aika hieman laskea köyttä löysemmälle, hankalaa! Eeliksellä on pian aika lastensydänkardiologille joka saapuu Helsingistä! Ahdistaa koko asia jo valmiiksi, pelottaa!! :( istun olkkarissa Eelis sylissä huolissani tulevasta, onnellinen tästä päivästä... Äidin rakkaus on pelottavaa!

    Rakkaat! <3